Sinkut III - Marraskuu 2020

Aivol�vistys: Harvojen vallasta harhojen valtaan

Maailma muuttuu yh� nopeampaan tahtiin, mutta jyv�skyl�l�inen Aivol�vistys pit�� tiukasti kutinsa. Jo 90-luvun loppupuolella perustettu hardcorepunk-ryhm� jatkaa tutuilla urillaan ja viidett� pitk�soittoa lupaillaan ensi vuodeksi. Albumia pohjustaa nyt tuore sinkku, Harvojen vallasta harhojen valtaan, joka kertonee jo kansikuvallaan ja otsikollaan pari keskeist� pointtia.

Napakka punkralli leivotaan kasaan reilusti alle kolmessa minuutissa, eli tempo on reippaamman puoleinen. T�m� ei kuitenkaan tarkoita sit�, ett� ryhm� sortuisi puuroiseen hosumiseen. Biisin soundimaailma onkin ter�v�, selke� ja iskev�, jolloin my�s iskulausemaiset lyriikat tietysti osuvat tehokkaammin kohteisiinsa, mist� tuotantopuoli ansaitsee hatunnoston. Tuon lis�ksi kappaleen syd�mest� l�ytyy siin� m��rin melodisuutta ja mukavasti suupielest� kiinni ottavaa riffikoukkua, ett� Harvojen vallasta harhojen valtaan -huutoon on helppo yhty�.

Mika Roth

---

Astral Bazaar: The Girl With the Purple Hair

Astral Bazaar sytytt�� taivaan psykedeelisiin v�reihin ja trippaa rohkeasti 60-luvun lopun sek� 70-luvun alun makeilta tuoksuviin pilviin. B�ndi tekee siis ainakin jonkinlaisen kurssinmuutoksen tulevalla toisella albumillaan, joka on tarkoitus julkaista vuoden 2021 alkupuolella. Ryhm�n Pictures Unrelated -debyyttialbumihan oli enemm�n progen puolelle kallistuva ja taiderockin kanssa flirttaileva konseptikiekko, jolla t�ysi potti j�i saavuttamatta.

Toki progehtavat elementit ovat edelleen l�sn�, mutta soittoon on hiipinyt tietynlaista rentoutta, jota sielt� tuntui viel� kaksi ja puoli vuotta sitten puuttuvan. Liek� sitten purppurahiuksinen tytt� kaiken takana, mutta saatesanoissa luvataan my�s keve�mp��, jopa hassunkurista linjaa. Rytmipuoli viittaa L�hi-It��nh�n asianmukaisen kingstonwallmaisesti, rytmien ja kaikujen limittyess� laulun kanssa kiehtovaksi verkoksi. Yll�tt�v� saksofoni sotkee sopivasti pasmoja ja soolo-osuuden taipuisa rentous sek� pieni rytmileikittely lupaavat paljon tulevalta. Edes viiden ja puolen minuutin mitta ei osoittaudu ongelmaksi, kappaleen svengaillessa kohti auringonlaskua.

Mika Roth

---

Destiny Ocean: Learning to Love

Destiny Ocean vietti singles-p�iv�n�, eli marraskuun 11. p�iv� vuosijuhlaa. Takana on n�et 15 vuotta ja juhlan kunniaksi ryhm� p��tti kaivella hieman arkistojensa k�tk�j�. Vieh�tt�v� popballadi Learning to Love on ��nitetty alkujaan joskus 00-luvun loppupuolella, joten nyt oli oiva aika p�ivitt�� ik��ntynyt raina uudelle vuosikymmenelle, kun tuo 10-lukukin ehti jo tuossa livahtaa v�liss�.

T�m� on sokerinen kappale. Siis tosi sokerinen, tyyliin balladivaihteen Elton John ja kultakautensa Kansas, mutta verrokit kertovat samalla biisin huiman potentiaalin m��r�n. Nuorempana olisin saattanut aluksi kavahtaa t�t� kaikkea makeutta, mutta v�itt�isin ett� olisin silloinkin uskaltanut pit�� viisusta avoimesti, koska todellisuudessa t�m� on kaikki oikeat boksit ruksaava rakkauslaulu. Melodia on t�ydellinen, harmoniat ja taustat kohdillaan, eik� matkassa ole ainuttakaan ryppy�. N�in niit� mahtiballadeja tehd��n ja massoja hurmataan, joten kannattaa kuunnella kipale edes oppimismieless� ainakin kertaalleen.

Mika Roth

---

Gim Kordon: Betoni kukkii
All That Plazz

Gim Kordon pist�� vuoden toisella singlell��n lis�� vauhtia paluunsa vinhasti py�riviin py�riin. Olihan p��osin ys�rist� voimansa uuttava alternativen ja grungen tuoksuinen kitararock jo aiemminkin jykev��, mutta uusimmalle sinkkubiisille on keitetty kasaan sellainen soundi-cocktail, ett� nyt kannattaa pys�ytt�� painokoneet. Saatesanoissa mainitaan jopa Primal Screamin ristiriitainen mutta nerokas XTRMNTR-albumi, eik� suinkaan turhaan.

Gim Kordon ei (onneksi) ota sen kummempia elektronisia apuv�lineit� k�ytt��n rakentaessaan pommikonemaista soundiaan, mutta myrskym�inen metelisein� on kiistatta jykev�n kokoinen ja jo itsess��n kokemisen arvoinen. Jykevyys ei kuitenkaan tarkoita sit�, ett� trio olisi betoninj�ykk� rokatessaan, vaan Betoni kukkii yll�tt�v�nkin orgaanisella alustalla. ��nten py�rre saattaa aluksi vaikuttaa rahdun tarpeettoman vinhaan kulkevalta karusellilta, mutta kun p��set py�rteeseen mukaan, saatat nopeastikin muuttaa mielesi. T�t�h�n t�ss� juuri kaivattiinkin, kun adventtisohjot v�ijyv�t jo kulman takana.

Mika Roth

---

Grandmother Corn: Help Me

Helsinkil�inen Grandmother Corn on niit� yhtyeit�, jotka ovat j��neet vaivatta mieleen. Eik� pysyv��n muistij�lkeen tarvita edes napakkaa nime� (mist� ei tietenk��n ole my�sk��n haittaa), sill� reilun vuoden takainen Up To The moon pisti rhythm�n�blues punkillaan genreviitat sikin sokin. Help Me on toinen lohkaisu ensi vuonna ilmestyv�lt� nelj�nnelt� pitk�soitolta, eli tahkoa on ehditty kiert�m��n jo hyv�n aikaa ja oikea ter� on l�ytynyt.

T�ll� er�� selvin aines keitoksessa on alkuper�inen 50-luvun rock�n�roll, jota ei ehditty viel� vesitt�� markkinavoimin. T�h�n kun lis�t��n 60-luvun meluisaa rock�n�soulia, sek� pieni ripaus garagea, niin ollaankin jo suhteellisen l�hell� tuoreen sinkun sielunmaisemaa. Vokalistin ter�v�, mutta melodinen ja perinteit� kunnioittava tyyli on yksi merkitt�v� ase. B�ndin kiivas soitto ty�nt�� biisi� viel� beatin suuntaan, mik� mielest�ni ainoastaan tehostaa sen voimaa ja kestokyky�. Grandmother Cornin tyylist� ja valinnoista voi olla montaa mielt�, mutta ainakin t�m� biisi on uniikin genrens� muotovalio.

Mika Roth

---

Grillijono K.O.: Fuck me up before you go-go

Grillijono K.O. on vaasalainen Turborock-b�ndi, joka ei kavahda punkin p�tkint�� ja metallin r�tkint��, kun biisiin on saatava ns. munaa. Oivasti nimetty orkesteri on julkaisemassa debyyttialbumiaan ensi vuoden alkupuolella ja kivasti George Michaelin mieleen tuova Fuck me up before you go-go on tuon pitk�soiton toinen sinkku. Nimest��n huolimatta siivu on t�ysin suomenkielinen, eik� sill� kuulla tahtiakaan Wham!-hitist�. Onneksi.

B�ndiss� on kolme vokaaleista vastaavaa heppua, mik� antaa ilmaisulle kummasti syvyytt�. Lobo-Tommi hoitaa raa�an huudon lis�ksi toisen kitaran, kun taas toisen kuusikielisen varresta l�ytyv� Rahina-Rautiainen ja bassotaituri Lars von Clier vastaavat melodisemmasta tuntojen tulkinnasta. Vastavoimat eiv�t kumoa t�ss�k��n tapauksessa toisiaan, vaan korottavat yhdess� panoksia. Itse biisih�n on mainio riffin ja melodian t�rm�ystesti, joka voisi omasta puolestani ylitt�� kolmenkin minuutin rajan. Mutta hyv� t�m� on jo n�inkin, etenkin kun isoja kivi� lent�� riitt�v�n moneen eri suuntaan.

Mika Roth

---

Herra Ylpp�: Takapihojen rockt�hdet
Kaiku Recordings

Okei, tied�n vallan mainiosti, ett� t�m� biisi on per�isin telkkariohjelmasta, mutta Herra Ylpp� jos kuka osaa vet�� rock-t�hden roolinsa aina pieni virne suupieless�. �lk�� siis kivitt�k�, vaan lukekaa arvio loppuun, kiitos. Rullataan esiin ensin pari tosiasiaa: (1) Klamydia osui aikoinaan kultasuoneen ��nitt�ess��n t�m�n biisin. (2) Kun joku keksii hakata sielunveljetm�ist� kiihkoa uuteen versioon, on h�n joko hullu tai t�hti. Ainakin sellainen takapihojen rockt�hti.

Takapihojen rockt�hdet edustaa siis tuntemattomampaa laitaa Klamydian tuotannossa, ja se on viel�p� lainabiisi. Se ei ha-ha-hauskuuta, vaan kertoo jostain muusta. Asenteesta, toiveista, halusta pysy� itselleen uskollisena � n�m�h�n nyt ovat rockin ikuisista lainalaisuuksista. Herra Ylpp� on tietysti kiistanalainen hahmo, mutta uusi sovitus on t�ytt� dynamiittia. Tietysti takaa voi kuulla Maj Karman juntan ja Wrumin alkuper�isen v��nn�n, mutta todellinen mestariliike on Dumarin r�k�isen fiiliksen nitominen koko komeuden p��lle. Nerokkaita nuo rockt�hdet!

Mika Roth

---

Jonihey: Jos s� pois meet
Playground Music Finland

T�ll� p�iv�m��r�ll� Jonihey t�ytt�� 28 vuotta, ja onko osa-aikaiselle muusikolle sopivampaa tapaa viett�� juhlaa, kuin julkaista uusi sinkku? Eik� t�ss� biisiss� toivoteta sokerista juhlap�iv��, vaan muistetaan el�m�n t�rkeint� asiaa: l�heisint� ihmist�. Aiemmin t�n� vuonna ilmestyneen Aikakone-sinkun tavoin uusi kappale on enemm�n rock-maailmaan kuuluva siivu, vaikka periaatteessa kyseess� onkin slovari.

Arki ja sen moninaiset palaset. Leiv�n p�yt��n tuova p�iv�ty�, huolet, kiireet, ajan jatkuva loppuminen ja ne pelot, jotka kummittelevat kenties jokaisen mielen taustalla ainakin y�n unettomina tunteina. N�ist� osasista Jonihey on saanut aikaiseksi hienon kappaleen, jossa rakkauden merkityst� korostetaan ja korotetaan. Vaimeasti k�ynnistyv� siivu on etenkin viimeisen minuuttinsa aikana jo massiivinen, jopa ��nek�s kaikkine kitaroineen ja onko siell� seassa ihka oikea viulukin? Muutokset eiv�t kuitenkaan murskaa ytimen hellytt�v�� pienuutta, johon lopussa onneksi viel� palataan.

Mika Roth

---

Laaksonen: Unlovable


Haurasta, modernia ja hetkitt�in hyvinkin mittavaa pop-musiikkia esitt�v� Laaksonen on aiemmin julkaissut materiaalia salanimell�, sek� s�velt�nyt kappaleita toisille, hyvinkin menestyneille artisteille. Nyt mies on l�yt�nyt musiikillisen sielunkumppaninsa Jukka Jahnukaisesta, jonka kanssa on syntynyt ainakin EP-levyllinen materiaalia. EP ilmestyy ensi vuonna ja sen ensimm�inen single on Unlovable.

Biisi osuu jonnekin modernin synapopin ja klassisen balladin v�liin. Unlovablen ep�toivoinen kysymys, �enk� ole rakkauden arvoinen�, saa pohtimaan Richard Harrisin klassikoksi luokiteltavaa This Sporting Life -elokuvaa. Leffan p��henkil� kaipasi my�s l�mp��, mutta j�i vaille inhimillist�, todellista tunnetta. Tuo tuska kaikuu my�s t�ll� biisill�, joka kasvaa ja kehittyy orgaanisesti, saavuttaen viimeisen minuuttinsa aikana huikeita tasoja. Eik� siihen tarvita mit��n totaalista r�j�ytyst�, vain looginen teemalankojen solmiminen ja tarkoin harkitut soundit.

Mika Roth

---

Lasse Tapio Junnila: Childhood Amnesia
Luola

Elektronista ja tanssittavaa, siin� pari oleellisinta termi�, kun puhutaan Lasse Tapio Junnilan luomasta instrumentaalimusiikista. Listan jatkoksi kannattaa my�s livauttaa hieman ep�m��r�isempi �kokeellista�-termi, sill� Junnilan IDM:n makuinen tanssimusiikki ei varsinaisesti sovi mihink��n genrelooshiin sellaisenaan.

Childhood Amnesia on kuuleman mukaan saanut innoituksensa siit� kummasta faktasta, ett� kovin harva meist� muistaa juuri mit��n omasta varhaislapsuudestaan. L�hes jokaiselle kolme ensimm�ist� vuotta ovat tyhj� kangas, jota vanhemmat ja muut l�heiset sitten pyrkiv�t omin tiedoin t�ytt�m��n. Junnila ei kuitenkaan koe, ainakaan musiikin perusteella, tuota mitenk��n toivottoman synkk�n� asiana, sill� Childhood Amnesia tuikkii ja hehkuu kuin kes�inen alkuilta. Keveist� soundeista ja vaivattomasta kulusta tulee mieleen er�skin Kraftwerkin Autobahn-albumi, tosin Junnila voittaa keveyskisan saksalaisten kanssa vaivatta. Ensi vuodeksi luvattu debyyttipitk�soitto p��tyy jo t�ll� n�yt�ll� ehdottomasti seurattavien tapausten listalle.

Mika Roth

---

Mauri Dark: Thin Line of Understanding
EluccaArts

Mauri Dark on esikoisalbuminsa julkaiseva laulaja-lauluntekij�, mutta kokemusta herralta l�ytyy musiikin saralta jo yllin kyllin. Dark on n�et erinomaisen metalliduo Mystonsin toinen osapuoli, mik� sai ainakin allekirjoittaneen v�litt�m�sti kiinnostumaan joulukuussa ilmestyv�st� esikoispitk�soitosta. Thin Line of Understanding on toinen sinkkulohkaisu kyseiselt� albumilta, jolla mies pohtii lukuisia el�m�nmuutoksiaan. Onhan kiekon nimikin Dreams Of A Middle-Aged Man.

Aiemmin metallia takonut Mauri Dark kuulostaa ainakin t�ll� sinkulla enemm�nkin Leonard Cohenin ja Johnny Cashin seuraajalta. El�m� on heitt�nyt kertojan eteen monia pulmia, risteyksi� ja valintahetki�, joiden t�ysi merkitys valkenee vasta ajan kuluessa � jos silloinkaan. L�hes hiljaisuuteen saakka vaimennetut soittimet liikkuvat laulun liepeill� varmasti, mutta fokus on laulussa, ��ness� ja sit� my�ten luonnollisesti itse sanoissa. Syd�mest� kumpuavassa tulkinnassa on miltei hartaaksi kasvavaa tunteen paloa, el�m�n mysteerien h�mment�ess� tummas�vyist�, folkinkin sukuista ilmaisua. Upea biisi, jonka my�t� odotukset pitk�soittoa kohtaan l�htiv�t entist�kin jyrkemp��n nousuun.

Mika Roth

---

Memmu: Ei oo mit��n h�t��

Jokainen meist� tarvitsee jonkinlaisen pako/rauhoittumispaikan, kun el�m�n moninaiset sein�t alkavat kaatua kohti niskaa. Itse l�hden noissa tilanteissa usein k�velylle l�heisen joen rannalle, kun taas Memmu suuntaan kulkunsa haastavassa tilanteessa mets��n. Siell� vaikkapa kiven p��ll� istuen, tai hitaasti kulkien murheet haipuvat, surut liukenevat ja el�m�n valo l�yt�� j�lleen kolhiintuneen syd�men. N�ist� retkist� on syntynyt uusi sinkku, joka jatkaa aiemmin t�n� vuonna ilmestyneen Vihreimm�lle oksalle -sinkun linjoilla.

Folkahtava pop on karsittu paljaaksi ja oikeastaan t�m� kappale el�� Memmun vokaaleista sek� akustisesta kitarasta. Laulu on v�h�eleist�, suoraa ja melodiansa ��rell� vakaasti pysyv��, mink� ansiosta itse teksti tietysti nousee etualalle. Luonnon rauhallisuus ja levollisuus huokuvatkin lohduttavista sanoista, jotka lupaavat my�s toistuvasti, ett� ei ole mit��n h�t��. Muitakin soittimia kuullaan taustalla, mutta painotus on nyt sanalla �taustalla�, ja hyv� niin. T�m� on niit� kappaleita, joiden kuuluukin kulkea pienempi� ja vieh�tt�v�mpi� polkujaan pitkin.

Mika Roth

---

Minna Lasanen: Halava
Halavamusic

Moneen taipuva ja lukuisat eri genret hallitseva Minna Lasanen rikastaa mukavasti t�m�nkertaista sinkkukoostetta. Halava on n�et tunnelmallinen jazzballadi, jonka on kirjoittanut Halavamusicin toinen osapuoli Minna Miettinen. Kyseess� on siis pian kaksivuotiaan pikkulafkan nimibiisi, mutta t�m� on paljon enemm�n kuin vain yksi uusi syntt�ri- tai mainoslaulu.

Balladeissa ydinasia on mielest�ni pitk�lti tunnelmallisuus. T�m� johtaa siihen, ett� joko oikea tunnelma osataan luoda, tai sitten jokin tuntuu olevan auttamattomasti pieless�, jolloin vakuuttavaa vaikutelmaa on mahdotonta luoda. Voin ilokseni todeta, ett� t�ss� biisiss� ja sen toteutuksessa kaikki on asettunut kohdilleen. Panu Savolainen soittaa vibrafonia siten, ett� l�mp�aallot vellovat lempein� ja Lasasen vokaalit k�yv�t miellytt�v�� keskustelua soittimen kanssa. Taustalla ei paljon muuta sitten tarvitakaan, kuin hieman rytmi� ja lopputulos on verkkaisesti svengaava makupala. T�h�n musiikkiin on helppo uppoutua ja kadottaa arjen huolet siin� samalla muutamaksi minuutiksi.

Mika Roth

---

Minna Ora: Meri

Minna Ora lohkaisi aiemmin t�n� vuonna ensimm�isen sinkun tulevalta sooloalbumiltaan, ja Forest / Mets� kirjaimellisesti pys�ytti allekirjoittaneen. Poissa olivat rockin r�imeet ja rosoiset ��nivallit, tilalle olivat saapuneet folkahtavat pop-elementit � biisih�n oli viel� ihka oikea balladi. Sama orgaaninen ja el�m�nvoimaa s�teilev� tyyli jatkuu my�s t�ll� toisella sinkulla, joka pohjustaa edelleen tiet� tulevaksi luvatulle soololevylle.

Jos pit�isi valita yksi sana, jolla Meri-sinkkua kuvaisin, tuo sana olisi �vavahduttava�. Olen aina kokenut meret luonnon ��rimm�isin� elementtein�, joita vain t��ll� k�ym�ss� olevan ihmisen on mahdotonta kesytt��, ja jotka ovat niit� planeettamme todellisia johtajia. Kappaleena Meri on kuin kaimansa: samaan aikaan voimakas ja seesteisen tuntuinen. Lyriikat voi ymm�rt�� useammallakin tavoin, niin yksil�iden kuin jopa planeetan mittaisten elementtien kohtaamisena. Laulu on sijoitettu viisaasti eteen, mutta Ora antaa my�s tilaa taustan soittimille, jolloin osasten vuorovaikutus muistuttaa entist�kin enemm�n merten liikkeit�.

Mika Roth

---

Rioghan: Hollowness

Rioghan on runoilijana ja sanoittajana aloittaneen laulaja Rioghan Darcyn sooloprojekti. Hollowness on puolestaan artistin debyyttisinkku, joka pohjustaa tiet� ensi vuoden alkupuolella julkaistavalle EP-levylle. Mukana on muitakin tekij�it� ja livekokoonpanokin on tulossa, mutta ainakin viel� kyse on nimenomaan sooloprojektista. Saatesanoissa puhutaan proge- ja goottirockista, mutta rockia t�st� on kyll� turha etsi�. Sen sijaan Hollowness on mit� kaunein pop-balladi.

Juuri alle kolmen ja puolen minuutin j��v� kappale k�ynnistyy hitaasti ja edes minuutin kohdilla massaa ei ole kasassa viel� kovinkaan runsaasti. N�in vokaalit ja lyriikat saavat kannatella l�hes kaikkea. Ratkaisu vaikuttaa hieman puolittaiselta, sill� taustoja olisi mielest�ni pit�nyt tuoda rohkeammin esiin, tai sitten tuupata entist� kauemmas ja satsata viel�kin rohkeammin vokaaleiden voimaan. Onneksi viimeisell� kolmanneksella annetaan sent��n liekkien kohota edes hetkeksi korkeammalle, jotta otsikko ei ole liian osoittava.

Mika Roth

---

Ruissalo Amping: Hyv��n y�h�n
Karhuvaltio Records

Ruissalo Amping on turkulainen shoegaze-projekti, jonka debyyttisingle� tituleerataan jopa vuoden kauneimmaksi kappaleeksi. Tuo on tietysti melkoinen v�ite, mutta vuoden kaunein turkulainen shoegaze-biisi? Ehk�, mahdollisesti. Nimen takaa l�ytyy monista muista turkulaisista yhtyeist� tuttu Samuli Virtanen, jonka sooloprojekti on kiistatta lupaavan kuuloinen.

Hyv��n y�h�n on p��lle kuuden minuutin mitassaan huikean kokoinen sinkuksi, mutta mill��n tavoin raskaaksi raitaa ei p��se kutsumaan. ��nivallit kohoavat kyll� korkeiksi, mutta ne kaikki on p��llystetty untuvaisilla pinnoilla, vokaalien ollessa ennemminkin hiljaista lausuntaa kuin perinteist� laulua. Rummutkin katoavat l�hinn� kitarasta ja kiippareista koostuvaan ��nimassaan, mutta voiko toisaalta liian kuulasta shoegaze-biisi� ollakaan? Suurissa kehiss� kulkeva kappale pohtii tekstins� puolesta maailman ikuista kehityst�, sit� tallustavien ihmisten kulmasta tarkasteltuna. Jokainen sukupolvi tuo aina jotain uutta ja n�kee kokonaisuuden tietysti hieman eri tavoin, sill� mik��nh�n ei pysy paikoillaan.

Mika Roth

---

Seed Husk: Sweet Nothings

Tasan viisi vuotta sitten pohdin 90-luvun kitararockin uskomattoman laveaa perint��, kun kuuntelin Seed Huskin itsens� mukaan nimetty� debyyttialbumia. Toista pitk�soittoaan ty�st�v� yhtye ei ole varsinaisesti muuttanut musiikillisia perustuksiaan, joten Sweet Nothings soundaa samaan aikaan ys�rilt� ja t�lt� hetkelt�.

L�hes viisi minuuttia on pitk� mitta mille tahansa biisille, etenkin kun b�ndi ei halua ainoastaan kulkea suorimpia reittej� pisteest� A pisteeseen B ja sielt� eteenp�in. Seed Huskin ter�v� soundi paukkuu ja kolisee, kitaroiden ja vokaalien asettuessa luontaisesti pintaan. Kappale on hitaamman puoleinen ja toisenlaisella sovituksella kasassa olisi ollut helposti puhdas balladi, mutta tuotantopuolella on pelattu rohkeasti runsaammalla korttipakalla. Niinp� Sweet Nothings on ilmavan r�yh�k�s ja virkist�v�n tempoileva biisi, joka ei kuitenkaan mellasta hentoa syd�nt��n pilalle. Mielenkiintoinen n�yte tulevalta Triangle-albumilta.

Mika Roth

---

Shereign: Losing Sight

Shereign saattaa antaa nimell��n kolmen ja yhden pisteen vihjeit�, mutta kyseess� on itse asiassa kitaristi Joonas Pulkkisen (Black Light Discipline) perustama ja kipparoima b�ndi. Vuonna 2015 alkunsa saanut yhtye soittaa metallin makuista raskasta rockia, jossa melodisuus nivoutuu kuin luonnostaan v�keviin kitaravalleihin. Vokalistiksi kiinnitetty Sara Str�mmer on niin ik��n muistakin yhteyksist� tuttu, joten lastentaudit t�m�n b�ndin kohdalla ovat jo t�ss� vaiheessa taakse j��nytt� el�m��.

Losing Sight on b�ndin debyyttisinkku, ja lis��kin luvataan talveksi, mutta keskityt��n nyt t�h�n avajaisherkkuun. Nopea kappale pit�� tempon tarmokkaana, mutta biisiin on saatu ujutettua my�s suvantomaisia kohtia, ettei kuulijaa vaivaa iskuhumala. Vokaalit r�s�ht�v�t voimalla p��lle ja melodiakuvioon satsataan todella runsaasti. Melankoliahan tirskuu j�lleen kerran l�pi niin lyriikoista kuin ilmaisustakin, mutta Shereign ei j�� nyyhkim��n nurkkaan, vaikka menneet saattavatkin syd�nt� vaivata. S�h�kk� biisi ja mit� potentiaalisin kokoonpano, joten j��d��n odottelemaan jatkoa.

Mika Roth

---

Sugared: Longer Roads
Samsara Records

Joensuusta kotoisin oleva poprock-yhtye Sugared tekee pari asiaa sangen selv�ksi toisen sinkkunsa saatesanoissa: kasassa on jo albumillinen materiaalia, eik� yhtye aio tyyty� Joensuun rajoihin, vaan t�ht�� suuremmaksi ja kauemmas. Maailma on totta tosiaan avara ja Longer Roads voi hyvinkin johtaa suurempien baanojen luokse, sill� biisi on simppelill� neroudella siunattu pop-helmi.

Kuten saatesanoissakin todetaan, kappaleen ydin lep�� sen kaihoisassa melodiassa, joka aivan kuin sulkee kuulijan l�mpim��n syliins�. Paineettomasti ja ongelmattomasti etenev� siivu on nelj�ss� minuutissaan optimaalisen kokoinen, kaikkien palasten asettuessa kuin luonnostaan kohdilleen. Ida-Merin lempe�n vokalisoinnin seurassa onkin helppo viihty� ja antaa ajatusten karata syksyisist� myr�k�ist� jonnekin pitkien teiden tuolle puolen. Soundipuoli on aurinkoisessa l�mm�ss��n my�s yht� herkkua, jota tekisi mieli nauttia vaikka se albumillinen kertaistumalta. Eritt�in lupaava tuttavuus, joten muistetaan pit�� silm�ll� mit� Sugared puuhailee vastaisuudessa.

Mika Roth

---

Zakari: I Wish You Could Be Here

Maskin takaa v�h�eleisesti laulava Zakari on julkaissut jo kaksi sinkkua aiemmin, mutta I Wish You Could Be Here -balladi on ensimm�inen miehen itse laulama tuotos � ainakin t�m�n nimikkeen alla. Tulevista julkaisuistakin on puhetta, etenkin kun edelt�neet sinkut ovat saavuttaneet mukavasti suosiota, mutta mit��n sen kummempia suuntalinjoja tai aikatauluja ei ainakaan viel� paljasteta.

I Wish You Could Be Here � eli vapaasti k��nnettyn�: toivoisin ett� voisit olla t��ll�. Kielt�m�tt� meist� miltei jokainen tuntee joskus yksin�isyyden melankolisia pistoja syd�mess��n ja kaipaa rinnalleen sit� toista, eik� peliss� tarvitse v�ltt�m�tt� olla mit��n sen romanttisempia tunteita. L�heisyyden kaipuu on saanut nyt ylleen kevyen elektronisen peiton ja balladi v�lttelee suuria tunnemyrskyj�, isoista ��nivalleista puhumattakaan. Kaunis, riitt�v�n hauras, mutta silti koossa pysyv�, ja tilanteeseen sopivan pienimuotoisesti tulkittu helmi. Kyll�h�n tuo hiljaiseksi pisti, kun oma kulta valtasi taas aatokset.

Mika Roth